Epajumalia ja nelikielinen kitara

Lampoista Intiaa taalla vietetaan aina van. Ei ole paljoa pilvia nakynyt. Lampotila nousee ja on nyt jossain 35 asteen hujakoilla. Suurin osa jengista on jo lahtenyt Tirusta, ja loputkin on kohta lahdossa. Ehka minakin, mutta olen nyt ainakin hetken viela. Sa vahan hengahtaa, ja tutustua edes aavistuksen joihinkin ihmisiin. Iltaisin kahviloista on edelleen loytynyt mukavaa porukkaa jonka kanssa jutella. Vahan kuitenkin sellainen olo etta itse on pian lahdossa ja kaikki muut yleensa viela aikaisemmin. Itse asiassa kahviloiden pitajatkin lahtevat kohta, etta taalla on sitten aika hiljaista.

Kaytiin tuossa tanskalaispastorin kanssa aamiaisella keskustassa. Otin puheeksi jokaisen uskontodialogistin lemppariaiheen - pahat henget. Kavi ilmi etta han ei usko niihin. Tama tietysti helpottaisi uskontodialogia huomattavasti, mutta itse en Raamatuntulkinnassani kylla onnistu mitenkaan paatyman saman lopputulokseen.

Sitten kuulin etta kaytannossa kaikki ruoka Intiassa on epajumalille uhrattua, niin kuin sanonta kuuluu. Eli ensimmainen ruoka jotenkin annetaan jollekin jumalankuvalle. Paitsi Quo Vadiksessa, jossa kokki on katolinen, joten se sattaa olla uhrattua Kristukselle. Kai sita on ihmisen silti syotava, mutta eilista Shivalle nimenomaisesti pyhitettya kookospahkinaa en tarjottaessa maistanut. Paavali taisi sanoa etta paa-asia on ettei loukkaa muita ihmisia syomalla heidan jumalilleen uhrattuja ruokia.(1. Kor. 10:25-33) Eiku hetki, kyllahan tuossa puhutaan aika lailla nimenoman muiden kristittyjen omistatunnoista.

Ugh. Tuntini nettikahvilassa tulee tayteen. Palataan asiaan, ja kommentoida saa (Hyva Junnu!)

Quo Vadiksen kellarista loytyi kitara, jossa on nelja kielta. Se on parempi kuin ei mitaan. Tanaan kahvilassa kun kyselin jos joku tietaisi mista saa kielia, joku kertoi etta Quo Vadiksessa on joku joka on soittanut kitaraa eilen. Tunsin sen jo, ja se ei tieda mista saisi uusia kielia.


No apinoita auton paalla. Jotenkin nyt paasivat tahan esille.


Aviopari sunnuntain haista. En tieda heista sen enempaa.



Tiruvannamalaita vuoren alarinteilta. Shivan temppeli on kuulemma Etela-Intian toiseksi suurin ja suhteettoman suuri kaupungin kokoon verrattuna.


Tassa mielenkiintoinen uskontodialogia ja sen ongelmallisuutta kuvaava kuva vasemmalla, ja oikealla Sri Ramana, joka guruili nailla main aikanaan ja jonka ashram on edelleen kuuluisa. Piti hiukan lueskella hanen kirjaansa, etta paasisi vahan tahan kieleen sisalle. Sanskritin kieliset termit tekivat tekstista vahan tyoteliasta lukea. Sen sain selville etta kaikki on yhta ja muu on illuusiota.


Tassa nyt sitten sita epajumalille uhrattua ruokaa. Ei kuitenkaan lihaa, koska sita talla ei oikein tykata syoda.


Moottoripyoria on paljon, ja tuossa toi mandala (jos se nyt on oikea termi, pita viela tarkista joltain). Tama siis Quo Vadiksen pihalta.


Varjattyja kananpoikia?



Katolisen kirkon takana ollut, mikakohan taa nyt ois, vahan niinku seimiasetelma mutta ehka Jeesuksen kuoleman jalkeen? Jotkut naiset kavivat Jeesuksen jalkoja koskemassa.


AC2-luokan junavaunun ilmastointilaitteita katonrajassa. Toivoin etta tama olisi hieno kuva, mutta ei taa nyt kovin kummonen ole.


Junan avonaisella ovella hengatessani naki kaikenlaista.