Ei kuvia, kiitos

Sunnuntaita itse kullekin! Ajattelin lisata tanne pari kuvaa, mutta eipa onnistukaan nailla laitteilla, tama QV:n kone ei ole kaikista modernein. No, tekstia sitten.

Tanaan nousin vasyneena yhdeksan aikaan, taisteltuani joskus viiden ja kuuden valilla tiukan ottelun hyttysia vastaan, jotka olivat loytaneet reitin hyttysverkkoni sisaan. Noustuani minua odotti moottoripyorakyyti, jonka piti olla taalla puoli kymmenen kymmenen aikaan. Tuli aika kiiresuihku, sitten haihin. Jossain lahikylassa menivat naimisiin, ja JP oli pappina siella ja kutsui minut mukaan. Piispakin pollahti paikalle. Seremonia kirkossa oli kai lopulta aika samanlainen kuin Suomessakin, vaikka ihmiset olivat varikkaampia ja istuivat lattialla. Ei jaaty muuten bileisiin, en ihan tieda miksi.

Eilen kavin ainakin ensi kertaa tuossa vuorella. Se on siis Shivan pyha vuori, mutta pohdittauni asiaa totesin etta ei noin hyvaa vuorta kannata jattaa vain hinduille. Jeesushan sanoi etta vuori tai temppeli ei ole paa-asia, vaan se etta rukoillaan hengessa ja totuudessa. En kylla mennyt viela kovin ylos, tutustumiskaynti vasta. Mutta apinalauma istui polun varressa, ja pikkunyppylalta johon kiipesin naki kaupungin ja erityisesti Shivan temppelin, joka on kylla aika valtava. Istuin ja rukoilin kaupungin puolesta, ja pohdin etta mika suhde muista uskonnoista loytyvalla hyvalla on siihen demonisempaan puoleen, josta Raamatulla ei ole juurikaan hyvaa sanottavaa.

Muuten olen miettinyt uskonnollisia rituaaleja ja niiden suhdetta kulttuuriin. Taalla Quo Vadiksessa on esimerkiksi porttien eteen piirretty liidulla mandalat(olikohan tama nyt oikea termi?) jonka idea on kutsua hyvia henkia tai jumalia tai jotain tervetulleiksi taloon tai pihapiiriin. No, jos tama tapa kuuluu oleellisesti intialaiseen kulttuuriin, niin jos kaantyisin hindusta kristityksi, pitaisko tasta luopua?

Kristitty haluaa tietysti (olettaisin) kutsua Pyhan Hengen kotiinsa, mutta ei muita henkia. Mietin etta Raamattuun pohjautuminen ja toisaalta symboliikan osuvuus voisivat olla mittareita joilla voi pohtia, onko joku rituaali sopiva. Raamatusta ei nyt heti tullut mieleen vastaavaa rituaalia, paitsi mietin sita kun israelilaiset vetivat lampaan verta oviinsa, mutta sekin oli nyt hiukan eri asia ja tilanne. Mandalan symboliikasta en tieda, jonkinlaisia geometrisia kuvioita ne nayttavat olevan. Jossain oli tosin piirretty oven eteen kukkapuska, se on ainut eri genren kuva maassa jota olen nahnyt.

Itse paadyin siihen, etta jos haluan kutsua Pyhan Hengen kotiini, niin jos on pakko jotain piirtaa, niin valitsisin ainakin piirrettavan symbolin kristinuskon symbolisesta kuvastosta. Esimerkiksi Ikthys-kalan saisi helposti piirrettya samantyyliseksi kuvioksi. Silloin tapa pysyisi, mutta sisalto olisi selvasti kuitenkin eri, jolloin kukaan ei paasisi vetamaan mitaan synkretistisia johtopaatoksia, koska se ei mielestani kuulu kristityille.

Tata ne kaikki kai sitten ovat pohtineet, jotka ovat korvanneet pakanallisia juhlia kristillisilla ja mita kaikkea. Ainahan siita joulusta puhutaan. Nain asiaa pohdittuani tama vaikuttaa ihan jarkevalta tavalta. Kaikkien kulttuurien ei tarvitse jotenkin muuttua identtisiksi kristinuskoa omaksuessaan, mutta pakanallinen symboliikka joka ei nouse Totuudesta heitetaan menemaan. Ainakin meilla on joulukuusessa tahti nokassa, niin se tuo jo jotain pointtia siihen. Jos olisi paljon juuri suomalaisesta muinaisukosta kaantyneita kavereita joita puu muistuttaisi jostain heidan rituaalistaan ja loukkaisi heita, niin sitten pitaisi ehka jattaa kuusi pois.

Taalla uskontodialogikeskuksella pahoitellaan sita etta paikalliset kristityt eivat halua olla missaan tekemisissa entisten hindutapojensa kanssa, eivatka oikein hindujenkaan. Tuntuu silta. etta sympatiani ovat heidan puolellaan, vaikka ymmarrankin etta tasta nousee ongelmia. Kun oma identiteetti kristittyna vahemmistona on muutenkin heikko, uskon etta on viisasta pitaa pesaeroa hindutapoihin. Rukoilen kuitenkin etta kristittyjen identiteetti voisi vahvistua niin, ettei sita tarvitsisi ponkittaa ylemmyydentunteella tai vahvalla vastakkainasettelulla, joka estaa lahimmaisten rakastamisen. Mutta ei mandalan piirtaminen ovelle tai hindujen pyhalle vuorelle meneminen kasittaakseni ole mitenkaan valttamatonta heidan rakastamisekseen.

Kuitenkin valihuomatuksena todettakoon, etta jos minulla olisi lehmia, minusta olisi hauskaa varjata niiden sarvet varikkaiksi. Ja piirtaa pilkku otsaani. Saali ettei Raamatussa ole tallaisia tapoja. Onneksi lehman voi kuitenkin nimeta Reformacioniksi, niinkuin tansanialaiset luterilaiset nunnat olivat tehneet.

Dialogin puolesta olen pari kertaa kaynyt pintapuolisia keskusteluita joidenkin lankkareiden kanssa, mutta tuntuu jtoenkin kauhean vaikealta hypata heti hengellisiin aiheisiin, kun hadin tuskin on esittaytynyt. Siisteinta olisi jos voisi sen verran tutustua johonkin etta olisi luontevampaa keskustella naista asioista. Eilen oli pari venalaista kaveria soittelemassa livemusiikkia kahvilassa, ja he tiesivat pari suomalaista taalta, ehka viela tapaan naita tyyppeja uudelleen. Vaikuttivat mukavilta.

-----------------------------------------------------------------------------------

No niin, nokkelimmat pokkelimmat teista jo ehka huomasivatkin etta tata tekstia ei julkaistu sunnuntaina. Sehan johtui tietysti joka paivaisesta kello kahdesta neljaan kestavasta sahkokatkosta, joka iski kesken kirjoittamisen, ja sitten en enaa ehtinytkaan nettiin eilen. Mutta onkin heti jatkettavaa edellisesta aiheesta. Menin katsomaan isoa ashramia mika on tossa lahistolla, tormasin siella tahan venalaiskaveriin, ja hengailtiin siina sitten varmaan pari tuntia. Kaveri koki yhteytta tuohon vuoreen, mutta muuten hanen nakemyksistaan oli vahan vaikea saada selkoa. Ajatus siita, etta kasitteellinen ajattelu on tuhoisaa todellisuuden kokemiselle teki hanesta vahan vastahakoisen oloisen puhumaan naista jutuista. Onhan siina oma pointtinsa, etta kasitteet eivat ylla kuvaamaan todellisuutta kokonaisvaltaisesti ja kasitteellistaminen jossain maarin latistaa todellisuutta, mutta mielestani se ei tarkoita sita, etteiko meidan silti olisi tarkoitus etsia , miettia ja keskustella. Lainaten taas kerran Chestertonia, jota kaikki aina lainaa: Jos joku on tekemisen arvoista, se on huonosti tekemisen arvoista.

Illalla oli taas kahvilassa hyvaa musaa, ja keskustelin ruotsiksi(!) yhden tyton kanssa. Lahinna kuuntelin. Tulee vahan voimaton olo jotenkin, niin paljon tavallaan ihan todellisia ajatuksia rakkaudesta joka on kaiken takana ja rooleista jotka sitoo meita olemasta sita miksi meidat on luotu, ja johdatuksesta ja ties mista, ja sitten selvanakijoista ja kuolleesta miehesta joka on enkeli ja joka auttaa. Jo termien selvittaminen kestaisi kauan, kun ei edes ole mitaan sellaista yhteista juttua kaikilla taalla, jonka kielen voisi helposti oppia. Tai ehka se alkaa aukenemaan hiljalleen.

Joka tapauksessa iltaisin tuolla pyoriessaan nakojaan paasee juttelemaan ihmisten kanssa, tai ihan tuntuisi etta jonkinlaista johdatusta on ollut jokaisessa paivassa, vaikkei oikein koe mitaan oikein antaneensa kylla kenellekaan. Ihan mukavaa jengia, halailevaista ja ystavallista, ja soittavat hyvaa musaa, eli vahan niinkuin kesalla Kuopiossa.

Ai niin, eilen oli myos kristillinen meditaatiohetki QV:lla. Kuulemma ilta on erityinen hetki hiljentya kontemplaatioon. Ilta on myos erityinen hetki hyttysille, jotka estivat kontemplaationi aivan totaalisesti. Yksi tuttu Taize-laulu laulettiin.

Pieni flunssa paalla, vaikea loytaa sopivaa lampotilaa huoneessa nukkuessaan. Vatsa ei viela ole seonnut, ihan kiva.