Terveisia vuorilta - kavin kaantymassa ylempana parin paivan ajan. Siella sai olla myos itsekseen, yksi todella kaunis paiva lahinna katsellen maisemia, ei sen kummempaa vaeltamista. Se oli se aurinkoinen paiva. Matkalla ylos tuli pikkurillin paan kokoisia rakeita, ja matkalla takaisin myos ihan kunnon ukkonen ja sade. Jollain oli vuoristotauti ja eras energiahoitaja siina sitten pisti parannustouhut pystyyn. Juteltiin saman tyypin kanssa aikaisemmin, oltiin samaa mielta siita etta vuoret kertovat jumalan luovuudesta. Energiahoidettu oli oksennellut pitkin kotimatkaa, joten varmaa parannusta ei ole tarjolla naillakaan tekniikoilla.
Uskontodialogin kannalta yhtalo on ollut vahan hassu taalla. Buddhalaisalueen keskella on ollut keskusteluita juutalaisten kanssa. Jostain syysta varsinkin Dharmkmotin kylan rinteet ovat varsin vahvasti juutalaisten kansoittamia. Ihan hyvia jutteluja oli, yksi kaveri jonka usko jumalaan oli ilmeisesti jotenkin hyvin sekoittunut kulttuuriin, ja joka noudatti sapattikaskyja ja muita, mutta vaikutti muuten aika perussekulaarilta kaverilta. Sitten oli ateistijuutalainen jonka kanssa keskusteltiin mm. siita, mita uskonto merkitsee taiteessa, ja aiheuttaako usko enemman syyllisyytta vai jotain positiivista.
Toiseen naista kavereista tormasin tiibetilaispakolaisia auttavan jarjeston tukifestivaalilla. Oli kiva paasta soittamaan pari biisia siella, varsinkin kun reggaen, sufibiisien ja tiibetilaisen rokin keskelta pari suomalaista laulua meni lapi, vaikka vahan hermostutti. Itse tiibetilaisiin ei ole kauheasti ollut kontaktissa. Paria munkkia autoin korjaamaan katuvaloa heidan luostarinsa edessa, pojilla oli aika hasardit viritykset, tikapuut puussa ja silleen. Sitten kavin yhden kaverin pitamalla englannintunnilla, joka oli siis keskustelua englanniksi eraan munkin kanssa. Han kertoi etta soitti kitaraa Tiibetissa, mutta tultuaan tanne luostariin oli homma kielletty - munkit kayttivat sen verran aikaa tietokoneiden parissa, etta koneet ja muut harrastukset jouduttiin kieltamaan, etta jaisi aikaa buddhalaisuuteen keskittymiseen. Tietokoneet aiheuttavat siis ongelmia kautta uskontorajojen. En valitettaasti ehtinyt olla keskustelussa mukana pidempaan.
Vanhat tiibetilaiset on aika hauskan nakoisia, varsinkin yksi mummo jolla oli Tintti Tiibetissa -paita paalla. Ja... torakka nappaimistolla. Taalla olevia kristittyja tavatessa on kuullut aikamoisia juttuja myos. Hauska ollut hengailla. Tanaan kavin muutamaa mummoa tapaamassa, jotka tekevat hommia tiibetilaisten kanssa, oltuaan ensin suurimman osan elamaansa Meksikossa hommissa. Mielenkiintoisia juttuja. Hupaisaa etta reilusti elakeian jalkeen napsahtaa Meksikossa etta nyt ois syyta lahtea Himalajalle, mutta nainkin voi nakojaan kayda. Itse en viela tieda mita Intian jalkeen, mutta kaikki aikanaan.
Liteweight vagabonds
.
perjantai 27. toukokuuta 2011
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Monumentteja, lippuja ja parta/keihas-yhdistelma
Pieni kuvapaivitys Bhagsusta.
Vanha kuva. Varanasissa mentiin hakemaan junalippuja matkatoimistosta, mutta kun kaannyttiin lahteaksemme niin lehma tukki tien ulos, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen kuin paastiin ulos.
Taj Mahalissa on alakerrassa 4 isoa holvia ja 12 pienta. Me vallattiin yksi pienista kuumaan aikaan paivasta.
Taj Mahalissa ja kaikissa muissakin paikoissa oli hienoja kiviupotuksia marmorissa. Tamaa kuva taitaa olla Agran linnoituksesta.
Jenni istuu keisarin paikalla Fatehpurin hylatyn kaupungin palatsissa.
Fatehpurin moskeijan portin katossa voi havaita iilimatomaisia juttuja. Ne eivat kuitenkaan ole iilimatoja, vaan mehilaispesia.
Jaipurin haaremin naisille tehdyssa julkisivupalatsissa oli hauskoja varilaseja.
Delhin vanhassa kaupungissa ei monumentit oikein enaa maistuneet, mutta sahkojohdot basaarissa tekivat vaikutuksen, kuten aiemmin niin monessa maassa. Miksi Suomessa pistetaan hienot johdot maan sisaan...
Sikhien kultainen temppeli ja aarimmaisen katu-uskottava vartija. Mutta keihasmiehia nakyi siis jopa katukuvassa.
Taalla Dharamsalan suunnalla kaytiin turkkilaisen kaverin kanssa kavelylla hiukan ylempana, n.2900 metrissa. Siella oli nakymat, ja muutama teeteltta.
Tiibetilaisten hallitus on maanpaossa taalla Dharamsalassa. Naa liput liittyy jotenkin Tiibetin buddhalaisuuteen.
Rukouslippuja ja yksi spontaanien rukousten vastaus paikallisen pikkuvuoren huipulla.
Pakolaisia auttavan jarjeston tukikonsertti, jonne paasin soittamaan pari biisia. Tassa joku paikallinen rokkijatka. Oli mukava konsertti.
Vanha kuva. Varanasissa mentiin hakemaan junalippuja matkatoimistosta, mutta kun kaannyttiin lahteaksemme niin lehma tukki tien ulos, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen kuin paastiin ulos.
Taj Mahalissa on alakerrassa 4 isoa holvia ja 12 pienta. Me vallattiin yksi pienista kuumaan aikaan paivasta.
Taj Mahalissa ja kaikissa muissakin paikoissa oli hienoja kiviupotuksia marmorissa. Tamaa kuva taitaa olla Agran linnoituksesta.
Jenni istuu keisarin paikalla Fatehpurin hylatyn kaupungin palatsissa.
Fatehpurin moskeijan portin katossa voi havaita iilimatomaisia juttuja. Ne eivat kuitenkaan ole iilimatoja, vaan mehilaispesia.
Jaipurin haaremin naisille tehdyssa julkisivupalatsissa oli hauskoja varilaseja.
Delhin vanhassa kaupungissa ei monumentit oikein enaa maistuneet, mutta sahkojohdot basaarissa tekivat vaikutuksen, kuten aiemmin niin monessa maassa. Miksi Suomessa pistetaan hienot johdot maan sisaan...
Sikhien kultainen temppeli ja aarimmaisen katu-uskottava vartija. Mutta keihasmiehia nakyi siis jopa katukuvassa.
Taalla Dharamsalan suunnalla kaytiin turkkilaisen kaverin kanssa kavelylla hiukan ylempana, n.2900 metrissa. Siella oli nakymat, ja muutama teeteltta.
Tiibetilaisten hallitus on maanpaossa taalla Dharamsalassa. Naa liput liittyy jotenkin Tiibetin buddhalaisuuteen.
Rukouslippuja ja yksi spontaanien rukousten vastaus paikallisen pikkuvuoren huipulla.
Pakolaisia auttavan jarjeston tukikonsertti, jonne paasin soittamaan pari biisia. Tassa joku paikallinen rokkijatka. Oli mukava konsertti.
torstai 12. toukokuuta 2011
Elaman- ja kuolemantapa (ja vuoret!)
Huh, onpas ollut hiukan taukoa kirjoittelussa. No, tassapa paivittelya.
Varanasin jalkeen on ollut pienta juoksentelua pitkin palatseja ja linnoituksia, mutta kaikista lahto-oletuksista poiketen yksi parhaista keskusteluista pitkaan aikaan tuli eraan japanilaisen kaverin kanssa Taj Mahalia ravintolan katolta katsellessamme. Ehka se on taas sita Jumalan huumorintajua, etta kun ajattelee etta paiva on se kaikista turistisin mihin Intiassa vaan voi pystya, niin sitten avautuukin hyva keskustelu. Kaveri kertoi muun muassa vihanneensa uskontoja niista aiheutuneiden sotien takia, kunnes oli Burmassa(?) ja herasi aamulla paikallisten kristittyjen(!) lauluun, totesi etta nuo ihmiset vaikuttavat kovin onnellisilta, ja muutti kasityksiaan. Puhuttiin erityisesti siita, milloin uskonto on vain vanhoja tapoja, ja milloin se on elamantapa. Oli tosi kiva jutella. Taj Mahalkin oli ihan ok.
Seuraavina paivina alkoi monumenttien maara kayda jo vahan ylivoimaiseksi ajoittain. Onhan ne komeita ne isot talot, mutta rajansa kaikella. Agra, Fatehpur Sikri, Jaipur, Delhi. Jenni lahti takaisin pain Delhista, ja ehti kotiin ennen Suomen jaakiekkovoittoa. Mina yritan tulla toimeen itsekseni taas valilla. Silloin kun pitaisi rukoilla ja jutella niin on yksinaisempaa, mutta kun eksyy (taas kerran) niin on kiva ettei tarvitse muiden karsia.
Kavin Amritsarissa Delhin jalkeen, se on sikhien pyha kaupunki. Sikhit ja shiiat on eri asia, opin sen jo turistikirjasta ennen matkaa. Sikhit on ehka valokuvauksellisimpia uskontojen edustajia toistaiseksi. Varsinkin vanhoilla miehilla on kaikilla komeita partoja, turbaanit on hauskoja, ja sitten tyypeilla on viela puukkoja, sapeleita ja keihaita(!). Parhaalla harmaaparralla oli puukko turbaanissa kun se meni peseytymaan kultaisen temppelin pyhaan lampeen. Aina valmiina.
Ei oikein tullut ketaan vastaan jolta olisi voinyt kysella sikhismista, mutta nopealla nappituntumalla vaikutti jonkinlaiselta sekoitukselta - on vain yksi Jumala, mutta sitten on kymmenen gurua ja jalleensyntymat ja karma ja jotain. Yksi vanha seta yritti mulle jotain selittaa, mutta taisi tulla lahinna hindiksi. Aikaisemmin tosin juttelin parin Dehra Dunista olevan helluntailaisen raamattuopistolaisen kanssa, jotka tulivat juttelemaan kun nakivat minun lukevan Raamattua. Ja sitten oli pari muuta tyyppia jotka tulivat hengaamaan. Yksi kertoi etta Intiassa ihmiset sasvat valita uskontonsa vapaasti, ja oli yllattyneen oloinen kun kerroin etta niin myos Suomessa.
Amritsarin jalkeen paasin lopulta vuorille, jota olen odottanut kovin. Dharamsalan ylarinteilla McLeod Ganjissa on paljon tiibetilaisia ja turisteja. Sain bussista kamppikseksi turkkilaisen suufin, jonka kasitykset nakojaan osuvat aika taydellisesti yhteen itamaisen teologian kanssa. Kuulosti ihan muslimien gnostilaisuudelta. Se on kylla hassua. Ilmeisesti kokemuksia painottavat ihmiset helposti paatyvat tahan itamaiseen juttuun.
Mutta hammentavia tarinoita taalla kuulee. Kaveri luki Koraanin 18-vuotiaana, ryhtyi sen jalkeen ateistiksi, oli ateistitiedemies jonkun 10 vuotta, jonka jalkeen kiinnostui sufismista koska soitti turkkilaista huilua. Vahan aikidoa ja joogaa paalle, ja jostain loytyi sufimestari ja hups, ateismi on vaihtunut johonkin aivan muuhun. Sita alkaa tulla varsin kriittiseksi naita itamaisia liikuntaharrastuksia kohtaan kun kuulee naita ihmisia. Tosin en tieda mika sitten on ihmiselle parempi, ateismi vai itamainen mystiikka. Ihan mielenkiintoisia keskusteluita kuitenkin. Ja kaveri opetti minulle yhden turkkilaisen skaalan kitaralla.
Toissapaivana kaytiin vajaa 20km kavelylla vuorilla. Erittain hyvaa vuorimaisemaa ja kavelyreittia. Taisi olla kotkiakin, en nahnyt kovin lahelta, mutta nayttivat tarpeeksi isoilta. Taalla alempana on vain haukkoja. Saa on myos mahtava, tai itse asiassa taalla McLeodissa on vielakin vahan kuuma paivalla, mutta kaiken kaikkiaan taalla on todella mukava hengata. Pitaa varmaan menna korkeammalle kavelemaan muutamaksi paivaksi tassa lahiaikoina.
Eilen menin kirkkoon kun Lonely Planet kertoi etta siella on jotain juttua sunnuntaisin, ja toden totta, juuri kympilta oli jumis. Ja kavi ilmi etta seta jonka perassa kavelin kirkkoon oli sama jonka puhelinnumeron olin saanut Varanasissa, entinen hc-new-age-mies. Myos muita Varanasin tyyppien tuttuja joiden puhelinnumeroita minulla oli loytyi kirkosta. Mukavaa. Moikkailen niita tassa lahipaivina varmaan.
Tana aamuna etsiskelin sointuja Den glider iniin sangyssa maaten. Kohta pitaisi loytaa uusi huone, huhujen mukaan Dharamkotin kylkasta ylamaesta voisi loytaa niita euro paivassa -genren huoneita. Nettikahvilan ohi kaveli juuri lansimainen nainen ajelluilla hiuksilla ja tiibetilaisen munkin/nunnan kaavuissa. Koneen USB-portti ei toimi, eli ei kuvia talla kertaa. Rokki soi.
Varanasin jalkeen on ollut pienta juoksentelua pitkin palatseja ja linnoituksia, mutta kaikista lahto-oletuksista poiketen yksi parhaista keskusteluista pitkaan aikaan tuli eraan japanilaisen kaverin kanssa Taj Mahalia ravintolan katolta katsellessamme. Ehka se on taas sita Jumalan huumorintajua, etta kun ajattelee etta paiva on se kaikista turistisin mihin Intiassa vaan voi pystya, niin sitten avautuukin hyva keskustelu. Kaveri kertoi muun muassa vihanneensa uskontoja niista aiheutuneiden sotien takia, kunnes oli Burmassa(?) ja herasi aamulla paikallisten kristittyjen(!) lauluun, totesi etta nuo ihmiset vaikuttavat kovin onnellisilta, ja muutti kasityksiaan. Puhuttiin erityisesti siita, milloin uskonto on vain vanhoja tapoja, ja milloin se on elamantapa. Oli tosi kiva jutella. Taj Mahalkin oli ihan ok.
Seuraavina paivina alkoi monumenttien maara kayda jo vahan ylivoimaiseksi ajoittain. Onhan ne komeita ne isot talot, mutta rajansa kaikella. Agra, Fatehpur Sikri, Jaipur, Delhi. Jenni lahti takaisin pain Delhista, ja ehti kotiin ennen Suomen jaakiekkovoittoa. Mina yritan tulla toimeen itsekseni taas valilla. Silloin kun pitaisi rukoilla ja jutella niin on yksinaisempaa, mutta kun eksyy (taas kerran) niin on kiva ettei tarvitse muiden karsia.
Kavin Amritsarissa Delhin jalkeen, se on sikhien pyha kaupunki. Sikhit ja shiiat on eri asia, opin sen jo turistikirjasta ennen matkaa. Sikhit on ehka valokuvauksellisimpia uskontojen edustajia toistaiseksi. Varsinkin vanhoilla miehilla on kaikilla komeita partoja, turbaanit on hauskoja, ja sitten tyypeilla on viela puukkoja, sapeleita ja keihaita(!). Parhaalla harmaaparralla oli puukko turbaanissa kun se meni peseytymaan kultaisen temppelin pyhaan lampeen. Aina valmiina.
Ei oikein tullut ketaan vastaan jolta olisi voinyt kysella sikhismista, mutta nopealla nappituntumalla vaikutti jonkinlaiselta sekoitukselta - on vain yksi Jumala, mutta sitten on kymmenen gurua ja jalleensyntymat ja karma ja jotain. Yksi vanha seta yritti mulle jotain selittaa, mutta taisi tulla lahinna hindiksi. Aikaisemmin tosin juttelin parin Dehra Dunista olevan helluntailaisen raamattuopistolaisen kanssa, jotka tulivat juttelemaan kun nakivat minun lukevan Raamattua. Ja sitten oli pari muuta tyyppia jotka tulivat hengaamaan. Yksi kertoi etta Intiassa ihmiset sasvat valita uskontonsa vapaasti, ja oli yllattyneen oloinen kun kerroin etta niin myos Suomessa.
Amritsarin jalkeen paasin lopulta vuorille, jota olen odottanut kovin. Dharamsalan ylarinteilla McLeod Ganjissa on paljon tiibetilaisia ja turisteja. Sain bussista kamppikseksi turkkilaisen suufin, jonka kasitykset nakojaan osuvat aika taydellisesti yhteen itamaisen teologian kanssa. Kuulosti ihan muslimien gnostilaisuudelta. Se on kylla hassua. Ilmeisesti kokemuksia painottavat ihmiset helposti paatyvat tahan itamaiseen juttuun.
Mutta hammentavia tarinoita taalla kuulee. Kaveri luki Koraanin 18-vuotiaana, ryhtyi sen jalkeen ateistiksi, oli ateistitiedemies jonkun 10 vuotta, jonka jalkeen kiinnostui sufismista koska soitti turkkilaista huilua. Vahan aikidoa ja joogaa paalle, ja jostain loytyi sufimestari ja hups, ateismi on vaihtunut johonkin aivan muuhun. Sita alkaa tulla varsin kriittiseksi naita itamaisia liikuntaharrastuksia kohtaan kun kuulee naita ihmisia. Tosin en tieda mika sitten on ihmiselle parempi, ateismi vai itamainen mystiikka. Ihan mielenkiintoisia keskusteluita kuitenkin. Ja kaveri opetti minulle yhden turkkilaisen skaalan kitaralla.
Toissapaivana kaytiin vajaa 20km kavelylla vuorilla. Erittain hyvaa vuorimaisemaa ja kavelyreittia. Taisi olla kotkiakin, en nahnyt kovin lahelta, mutta nayttivat tarpeeksi isoilta. Taalla alempana on vain haukkoja. Saa on myos mahtava, tai itse asiassa taalla McLeodissa on vielakin vahan kuuma paivalla, mutta kaiken kaikkiaan taalla on todella mukava hengata. Pitaa varmaan menna korkeammalle kavelemaan muutamaksi paivaksi tassa lahiaikoina.
Eilen menin kirkkoon kun Lonely Planet kertoi etta siella on jotain juttua sunnuntaisin, ja toden totta, juuri kympilta oli jumis. Ja kavi ilmi etta seta jonka perassa kavelin kirkkoon oli sama jonka puhelinnumeron olin saanut Varanasissa, entinen hc-new-age-mies. Myos muita Varanasin tyyppien tuttuja joiden puhelinnumeroita minulla oli loytyi kirkosta. Mukavaa. Moikkailen niita tassa lahipaivina varmaan.
Tana aamuna etsiskelin sointuja Den glider iniin sangyssa maaten. Kohta pitaisi loytaa uusi huone, huhujen mukaan Dharamkotin kylkasta ylamaesta voisi loytaa niita euro paivassa -genren huoneita. Nettikahvilan ohi kaveli juuri lansimainen nainen ajelluilla hiuksilla ja tiibetilaisen munkin/nunnan kaavuissa. Koneen USB-portti ei toimi, eli ei kuvia talla kertaa. Rokki soi.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Intia, Sveitsi ja Jumalan valtakunta
Viimeinen taysi paiva Varanasissa. Jotenkin tuntuu etta alyttoman iso osa paivista on mennyt syodessa. Se etta loytaa ravintolan, odottaa ruuan tuloa ja lopulta syo, ja toistaa taan pari kertaa paivassa, tuntuu vievan hurjasti aikaa. Lampotila vie suurimmat mehut ja valilla pitaa ottaa paivaunia, joten jotenkin keskimaarin paiva katoaa nopeasti.
Nayttaa silta etta kauden loppu seuraa meita pitkin Intiaa, aina kun tulemme jonnekin, on kausi loppumassa ja paikka tyhjentymassa. Taalla nakee kylla turisteja edelleen, mutta ilmeisesti porukkaa on ollut paljon enemman talvemmalla. Hieman on valilla keskusteltu muiden kanssa mutta tuntuu etta kristillisen ashramin jengin kanssa vietetyt paivat ovat olleet tarkeimpia. Siellakaan ei ole nyt paljoa porukkaa, mutta on ollut positiivista kuulla, etta siella on talvemmalla kymmenia ihmisia raamattumeditaatiohetkissa ja sunnuntaisilla yhteisolounailla, ja matkaajat tuovat sinne kavereitaan kaytyaan siella.
Pohdittiin eilen Jennin kanssa mika saa ihmiset tulemaan. Suurin osa jengia on kuitenkin itamaiseen hengellisyyteen kallellaan olevia tyyppeja, tai sitten agnostisia matkaajia tai Intiassa tyoskentelevia imisia, kun taas ashram on selkeasti kristillinen paikka. Menimme eilen syomaan yhteisolounaan jalkeen (lounaassa vierahti viisi tuntia) eraan kansainvalisen koulun opettajan kanssa, joka sanoi, etta vaikka han ei ollut kristitty, han tykkasi porukasta, ja sanoi etta kun han oli huomannut etta kaikki hanen ennakkoluulonsa kristityista eivat pitaneetkaan paikkansa, ashram tuntui luontevalta paikalta jossa voi keskustella hengellisista asioista (tai kaikesta muustakin). Han viela otti esimerkiksi keskustelun jossa yksi kristitty oli kertonut etta uskoo etta ihmiset joutuvat helvettiin jos eivat valitse Jeesusta, ja sanoi etta vaikka olikin vahvasti eri mielta, niin kun sama henkilo kysyi muilta keskustelun osapuolilta mita he ajattelevat, niin keskustelu oli kuulemma hyva.
Jotenkin tallaisen ilmapiirin luominen olisi varmasti aarettoman tarkeaa dialogin kannalta. Ei niinkaan se etta leikitaan etta kaikki on samaa mielta, vaan se etta ollaan valmiita kohtaamaan vaikka oltaisiin vahvastikin eri mielta. Ja rakkaudellinen ilmapiiri ei siis ilmeisesti vaadi sita etta hyllysta loytyy kaikkien uskontojen pyhat kirjat, vaan paikka voi olla kristillinen selkeasti ja silti valittaa sellaista avoimuutta etta ihmiset eivat ahdistu. Varmasti Jumalalla taytyy olla sormensa pelissa etta tallainen yhtalo on toimiva. Jos jokainen meista osaisi rakastaa ihmisia Jumalan rakkaudella, osaisimme varmasti esittaa nekin asiat joista olemme eri mielta kunnioittavasti ja sellaisella hetkella joka rakentaa kuulijaansa eika riko. Saali ettei ehdi enaa pidemmaksi aikaa jaada hengaamaan tanne, ashramin tyypeilta olisi varmasti paljon opittavaa.
Oli hauska yksityiskohta etta ashramin vetajapariskunta mainitsi yhdeksi esikuvakseen L'Abri-yhteison Sveitsissa, jossa olin asumassa ja opiskelemassa edellisen syksyn. L'Abri todellakin alkoi paikkana jonne ilmeisesti juuri sekalaiset matkustajat loysivat tiensa kaverien suositusten perusteella. Nykyaan paikka on sen verran tunnettu etta nayttaisi etta monet tulevat nimenomaisesti sinne, eika satunnaisia matkaajia ole enaa niin paljon kuin joskus 50 vuotta sitten kun homma alkoi. Mutta L'Abrin ollessa nimenomaan alylliselle pohdinnalle omistautunut yhteiso, ashram taalla pyrkii olemaan kokonaisvaltaisempi. Uskon etta tama on erittain viisas ratkaisu, mutta pieni kirjahylly toi kylla mieleen L'Abrin kirjaston, se oli hauska.
Eli, on ollut hienoa nahda tallainen porukka ja heidan tyonsa taalla, mutta kohta on taas matkan jatkaminen edessa. Tarkoitus on katsella vahan lapi Delhin seudun nahtavyyksia. Tuntuu vahan rankalta lahtea taas matkaan, toivottavasti voimat riittavat. Rukoilkaa jooko etta Jennin flunssa hellittaisi, taalla kun on muutenkin vahan vaativat olosuhteet niin pienikin sairaus tekee olosta aika lailla tukalampaa.
Nayttaa silta etta kauden loppu seuraa meita pitkin Intiaa, aina kun tulemme jonnekin, on kausi loppumassa ja paikka tyhjentymassa. Taalla nakee kylla turisteja edelleen, mutta ilmeisesti porukkaa on ollut paljon enemman talvemmalla. Hieman on valilla keskusteltu muiden kanssa mutta tuntuu etta kristillisen ashramin jengin kanssa vietetyt paivat ovat olleet tarkeimpia. Siellakaan ei ole nyt paljoa porukkaa, mutta on ollut positiivista kuulla, etta siella on talvemmalla kymmenia ihmisia raamattumeditaatiohetkissa ja sunnuntaisilla yhteisolounailla, ja matkaajat tuovat sinne kavereitaan kaytyaan siella.
Pohdittiin eilen Jennin kanssa mika saa ihmiset tulemaan. Suurin osa jengia on kuitenkin itamaiseen hengellisyyteen kallellaan olevia tyyppeja, tai sitten agnostisia matkaajia tai Intiassa tyoskentelevia imisia, kun taas ashram on selkeasti kristillinen paikka. Menimme eilen syomaan yhteisolounaan jalkeen (lounaassa vierahti viisi tuntia) eraan kansainvalisen koulun opettajan kanssa, joka sanoi, etta vaikka han ei ollut kristitty, han tykkasi porukasta, ja sanoi etta kun han oli huomannut etta kaikki hanen ennakkoluulonsa kristityista eivat pitaneetkaan paikkansa, ashram tuntui luontevalta paikalta jossa voi keskustella hengellisista asioista (tai kaikesta muustakin). Han viela otti esimerkiksi keskustelun jossa yksi kristitty oli kertonut etta uskoo etta ihmiset joutuvat helvettiin jos eivat valitse Jeesusta, ja sanoi etta vaikka olikin vahvasti eri mielta, niin kun sama henkilo kysyi muilta keskustelun osapuolilta mita he ajattelevat, niin keskustelu oli kuulemma hyva.
Jotenkin tallaisen ilmapiirin luominen olisi varmasti aarettoman tarkeaa dialogin kannalta. Ei niinkaan se etta leikitaan etta kaikki on samaa mielta, vaan se etta ollaan valmiita kohtaamaan vaikka oltaisiin vahvastikin eri mielta. Ja rakkaudellinen ilmapiiri ei siis ilmeisesti vaadi sita etta hyllysta loytyy kaikkien uskontojen pyhat kirjat, vaan paikka voi olla kristillinen selkeasti ja silti valittaa sellaista avoimuutta etta ihmiset eivat ahdistu. Varmasti Jumalalla taytyy olla sormensa pelissa etta tallainen yhtalo on toimiva. Jos jokainen meista osaisi rakastaa ihmisia Jumalan rakkaudella, osaisimme varmasti esittaa nekin asiat joista olemme eri mielta kunnioittavasti ja sellaisella hetkella joka rakentaa kuulijaansa eika riko. Saali ettei ehdi enaa pidemmaksi aikaa jaada hengaamaan tanne, ashramin tyypeilta olisi varmasti paljon opittavaa.
Oli hauska yksityiskohta etta ashramin vetajapariskunta mainitsi yhdeksi esikuvakseen L'Abri-yhteison Sveitsissa, jossa olin asumassa ja opiskelemassa edellisen syksyn. L'Abri todellakin alkoi paikkana jonne ilmeisesti juuri sekalaiset matkustajat loysivat tiensa kaverien suositusten perusteella. Nykyaan paikka on sen verran tunnettu etta nayttaisi etta monet tulevat nimenomaisesti sinne, eika satunnaisia matkaajia ole enaa niin paljon kuin joskus 50 vuotta sitten kun homma alkoi. Mutta L'Abrin ollessa nimenomaan alylliselle pohdinnalle omistautunut yhteiso, ashram taalla pyrkii olemaan kokonaisvaltaisempi. Uskon etta tama on erittain viisas ratkaisu, mutta pieni kirjahylly toi kylla mieleen L'Abrin kirjaston, se oli hauska.
Eli, on ollut hienoa nahda tallainen porukka ja heidan tyonsa taalla, mutta kohta on taas matkan jatkaminen edessa. Tarkoitus on katsella vahan lapi Delhin seudun nahtavyyksia. Tuntuu vahan rankalta lahtea taas matkaan, toivottavasti voimat riittavat. Rukoilkaa jooko etta Jennin flunssa hellittaisi, taalla kun on muutenkin vahan vaativat olosuhteet niin pienikin sairaus tekee olosta aika lailla tukalampaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)