Elaman- ja kuolemantapa (ja vuoret!)

Huh, onpas ollut hiukan taukoa kirjoittelussa. No, tassapa paivittelya.

Varanasin jalkeen on ollut pienta juoksentelua pitkin palatseja ja linnoituksia, mutta kaikista lahto-oletuksista poiketen yksi parhaista keskusteluista pitkaan aikaan tuli eraan japanilaisen kaverin kanssa Taj Mahalia ravintolan katolta katsellessamme. Ehka se on taas sita Jumalan huumorintajua, etta kun ajattelee etta paiva on se kaikista turistisin mihin Intiassa vaan voi pystya, niin sitten avautuukin hyva keskustelu. Kaveri kertoi muun muassa vihanneensa uskontoja niista aiheutuneiden sotien takia, kunnes oli Burmassa(?) ja herasi aamulla paikallisten kristittyjen(!) lauluun, totesi etta nuo ihmiset vaikuttavat kovin onnellisilta, ja muutti kasityksiaan. Puhuttiin erityisesti siita, milloin uskonto on vain vanhoja tapoja, ja milloin se on elamantapa. Oli tosi kiva jutella. Taj Mahalkin oli ihan ok.

Seuraavina paivina alkoi monumenttien maara kayda jo vahan ylivoimaiseksi ajoittain. Onhan ne komeita ne isot talot, mutta rajansa kaikella. Agra, Fatehpur Sikri, Jaipur, Delhi. Jenni lahti takaisin pain Delhista, ja ehti kotiin ennen Suomen jaakiekkovoittoa. Mina yritan tulla toimeen itsekseni taas valilla. Silloin kun pitaisi rukoilla ja jutella niin on yksinaisempaa, mutta kun eksyy (taas kerran) niin on kiva ettei tarvitse muiden karsia.

Kavin Amritsarissa Delhin jalkeen, se on sikhien pyha kaupunki. Sikhit ja shiiat on eri asia, opin sen jo turistikirjasta ennen matkaa. Sikhit on ehka valokuvauksellisimpia uskontojen edustajia toistaiseksi. Varsinkin vanhoilla miehilla on kaikilla komeita partoja, turbaanit on hauskoja, ja sitten tyypeilla on viela puukkoja, sapeleita ja keihaita(!). Parhaalla harmaaparralla oli puukko turbaanissa kun se meni peseytymaan kultaisen temppelin pyhaan lampeen. Aina valmiina.

Ei oikein tullut ketaan vastaan jolta olisi voinyt kysella sikhismista, mutta nopealla nappituntumalla vaikutti jonkinlaiselta sekoitukselta - on vain yksi Jumala, mutta sitten on kymmenen gurua ja jalleensyntymat ja karma ja jotain. Yksi vanha seta yritti mulle jotain selittaa, mutta taisi tulla lahinna hindiksi. Aikaisemmin tosin juttelin parin Dehra Dunista olevan helluntailaisen raamattuopistolaisen kanssa, jotka tulivat juttelemaan kun nakivat minun lukevan Raamattua. Ja sitten oli pari muuta tyyppia jotka tulivat hengaamaan. Yksi kertoi etta Intiassa ihmiset sasvat valita uskontonsa vapaasti, ja oli yllattyneen oloinen kun kerroin etta niin myos Suomessa.

Amritsarin jalkeen paasin lopulta vuorille, jota olen odottanut kovin. Dharamsalan ylarinteilla McLeod Ganjissa on paljon tiibetilaisia ja turisteja. Sain bussista kamppikseksi turkkilaisen suufin, jonka kasitykset nakojaan osuvat aika taydellisesti yhteen itamaisen teologian kanssa. Kuulosti ihan muslimien gnostilaisuudelta. Se on kylla hassua. Ilmeisesti kokemuksia painottavat ihmiset helposti paatyvat tahan itamaiseen juttuun.

Mutta hammentavia tarinoita taalla kuulee. Kaveri luki Koraanin 18-vuotiaana, ryhtyi sen jalkeen ateistiksi, oli ateistitiedemies jonkun 10 vuotta, jonka jalkeen kiinnostui sufismista koska soitti turkkilaista huilua. Vahan aikidoa ja joogaa paalle, ja jostain loytyi sufimestari ja hups, ateismi on vaihtunut johonkin aivan muuhun. Sita alkaa tulla varsin kriittiseksi naita itamaisia liikuntaharrastuksia kohtaan kun kuulee naita ihmisia. Tosin en tieda mika sitten on ihmiselle parempi, ateismi vai itamainen mystiikka. Ihan mielenkiintoisia keskusteluita kuitenkin. Ja kaveri opetti minulle yhden turkkilaisen skaalan kitaralla.

Toissapaivana kaytiin vajaa 20km kavelylla vuorilla. Erittain hyvaa vuorimaisemaa ja kavelyreittia. Taisi olla kotkiakin, en nahnyt kovin lahelta, mutta nayttivat tarpeeksi isoilta. Taalla alempana on vain haukkoja. Saa on myos mahtava, tai itse asiassa taalla McLeodissa on vielakin vahan kuuma paivalla, mutta kaiken kaikkiaan taalla on todella mukava hengata. Pitaa varmaan menna korkeammalle kavelemaan muutamaksi paivaksi tassa lahiaikoina.

Eilen menin kirkkoon kun Lonely Planet kertoi etta siella on jotain juttua sunnuntaisin, ja toden totta, juuri kympilta oli jumis. Ja kavi ilmi etta seta jonka perassa kavelin kirkkoon oli sama jonka puhelinnumeron olin saanut Varanasissa, entinen hc-new-age-mies. Myos muita Varanasin tyyppien tuttuja joiden puhelinnumeroita minulla oli loytyi kirkosta. Mukavaa. Moikkailen niita tassa lahipaivina varmaan.

Tana aamuna etsiskelin sointuja Den glider iniin sangyssa maaten. Kohta pitaisi loytaa uusi huone, huhujen mukaan Dharamkotin kylkasta ylamaesta voisi loytaa niita euro paivassa -genren huoneita. Nettikahvilan ohi kaveli juuri lansimainen nainen ajelluilla hiuksilla ja tiibetilaisen munkin/nunnan kaavuissa. Koneen USB-portti ei toimi, eli ei kuvia talla kertaa. Rokki soi.