Viimeinen puoli viikkoa on ollut, hmm, ajoittain mielenkiintoista ja turhauttavaa. Olen yrittanyt pari kertaa lahtea taalta Manalista, mutta aina on suunnitelma kosahtanut, ekan kerran bussin rikkoutuessa muutaman kilsan paassa ja seuraava suunnitelma menna eraaseen koulutukseen yhden kaverin kanssa taalta kosahti, kun oli jonkinmoinen vainovaara paalla, joten ulkomaalaisia ei viitsitty ottaa mukaan. Aika hurjaa etta taalla vainot ovat valilla aika lailla konkreettisesti lasna ihmisten elamassa, vaikka ei taalla pohjoisessa kai tilanne ole keskimaarin niin paha kuin jossain muualla pain Intiaa, missa ihmisia oli tapettu sadoittain joku aika sitten.
Mutta koska on tuntunut etta poiskaan ei paase suunnitelmien kariutuessa, olen ottanut pienta aikalisaa, rukoillut etta joku ovi avautuisi lopulta (saa liittya rukoilijoihin tamankin asian osalta!), ja hengannut taalla lahistolla. Oman hostellin porukan kanssa on hiukan tullut hengailtua, mutta porukassa ei juuri ole hengellisia etsijoita, keskustelu liikkuu enemman paikallisten turistinahtavyyksien ja jointinkaarimistaitojen ymparilla. Eilen slovenialainen kalju mies kokeilemassa ensi kertaa poita oli tosin hetkellisesti viihdyttavaa katseltavaa, ja kitaraa on paassyt vahan soittamaan myos. Jostain syysta on nalka koko ajan, ruoka-ajat ovat vahan satunnaisia. Lahiravintolan schnizel on tosin taattu vaihtoehto maustettuun intialaisruokaan jo aikaa sitten kyllastyneelle, ja halpa masala chai toimii myos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti