Dharamsalan lepoajan jalkeen alkoi kaasujalkaa pakottaa, joten paatin suhteellisen spontaanisti havita paikalta Manaliin, joka on toinen vuoristoperuspaikka talla suunnalla. Taalta Vashishtin kylasta loytyi halpa huone, jossa tosin ei ole edes jaettua suihkua - sen sijaan lahelta loytyy kuumalahdevesiallas, jossa voi kayda peseytymassa. En ole ihan varma kuinka terveellista se on, ottaen huomioon samassa altaassa peseytyvat sadat muut tyypit, mutta ainakaan altaaseen ei tule suoraa viemaria eiko teollisuusmyrkkyja, niinkuin Gangesiin. Tai ainakin toivon niin. Lahiojasta tappoivat jonkun pienen kaarmeen kun olin tulossa kylvysta toissapaivana.
Hiukan on taas tutustunut ihmisiin taallakin, juuri asken yksi shamaanibuddhalaisjoogaaja puhui minulle jarkea Jumalaan luottamisesta. Kun on stressi paalla siita miten viimeiset viikot matkasta kayttaisi, ja taalla on vahan liikaa kauniita vuorilaaksoja joihin on kaikkiin liian pitka matka, ja mistaan ei oikein saa tietoa mitka solat oikeasti ovat auki ja mitka eivat. Taisin jo aiemmin mainita etta itamaisen henkisyyden kannattajilla taalla on aika hyva perusluottamus johdatukseen, toisin kuin tallaisissa tilanteissa allekirjoittaneella.
Saman henkilon kanssa tuli puhetta siita etta tama helvettijuttu tuntuu vahan vaikealta. Mutta rupesin miettimaan, etta jos Jumala tarjoaa syntien anteeksiantoa, ikuista elamaa ja muuta hyvaa, niin eiko ole lopulta vahan huono perustelu olla ottamatta lahjaa vastaan siksi, etta tuntuu epareilulta se, etta esim. joku kiva buddhalaiskaveri saattaa joutua helvettin. Koska jos lahjan ottaisi vastaan, niin sittenhan sita voisi itse menna kertomaan sille buddhalaiskaverille etta hankin on tervetullut - tahanhan meita on kutsuttu, kertomaan ilosanomaa eteenpain. Jolloin ainoaksi esteeksi jaa ylpeys, mikali joku ei halua tulla. Joka taitaa kuitenkin loytya taustalta myos Jumalaa epareiluksi syytettaessa.
Varmaan osa ongelmaa on oma kasityksemme siita, millainen on hyva ihminen. Kun olemme sokeita isolle osalle pahuudestamme, tulee sellainen olo etta kaikki on hyvin, kunnes Jumala yhtakkia tulee ja viskaa helvettiin. Uskoisin etta kyse on ennemminkin siita, etta kaikki ovat tyytyvaisina matkalla kohti helvettia, eivatka ymmarra etta omilla valinnoillaan kulkevat sita kohti - kyse ei olekaan Jumalan julmasta tahdosta.
Olen myos moikkaillut paikallisia kristittyja. Aika vahissa on kai paikallisten kristittyjen maara, seurakunnassakin on enemman etelaintialaisia ja ulkomaalaisia, nain minulle kerrottiin. Oli ihan hyva pointti etta Etela-Intian heratykset saattavat ehka liittya siihen, etta paikalla on ollut kristittyja pari tuhatta vuotta. Taalla vuorilla on ollut kristittyja vasta sata vuotta, ja kyliin on vaikea paasta, joten tilanne on vaikea kaannynnaisille.
Juttelin bramiinikaverein kanssa, joka oli kohdannut Jeesuksen, ja joka joutui perheensa hylkaamaksi suoralta kadelta. Kaiken lisaksi kristittyihin liittyva epaluulo syntyi kuulemma niin, etta kastittomat ovat usein Intiassa ruvenneet nimellisesti kristityiksi, jotta paasevat kastijarjestelmasta eroon. Nain bramiiniperhe pitaa kristittyja epapuhtaina automaattisesti, vaikkei kyse edes ole varsinaisesti Jeesuksen seuraamisesta, vaan heidan halveksimansa kansanryhman halusta paasta eroon hindulaisuudesta ja sita kautta tulleesta sorrosta.
En tieda kastittomien sielujen tilasta, mutta tama kaveri ei ymmarrettavasti kauheasti innostunut termista kristitty, vaan piti henkilokohtaista uskoa paa-asiana - eli tyyliin, ole vaan hindu tai mika vaan kunhan uskot Jeesuksen ja seuraat hanta. Ihan jarkevan kuuloinen linjanveto, joskin toivoisin tietysti etta termi kristitty voisi oikeasti viitata Jeesuksen seuraajiin niin ettei naita kahta tarvitsisi jotenkin repia irti toisistaan.
Useimmat henkiset etsijat taalla sanovat kunnioittavansa Jeesusta, mutta se on vain kuva Jeesuksesta, jonka he ovat saaneet itamaisilta mystikoilta tai jonka he ovat itse kuvitelleet omien arvojensa mukaiseksi. Kun Jeesus ei ole kiiltokuvaversio omasta ihanneminastani, vaan Han kutsuu, yllattaa ja haastaa - silloin vasta voimme lahtea seuraamaan hanta. Se on usein arsyttavaa, mutta mielenkiintoista.
Paikallinen jumala oli eilen kaynyt naapurikylassa, ja tuli illalla kotiin kovan rummunparinan ja torvien saattelemana. Toiset ihmiset kantoivat jumalaa, toiset seurasivat kylasta kylaan. Ihan hyva show sinansa, mutta en nae elamaa jumalan patsaassa enka sen seuraamisessa.
Paikallisessa jumalanpalveluksessa nain myos kaverin josta olin kuullut juttua, eras kristitty sadhu. Toivottavasti ehdin moikata miesta jossain valissa. Siina on jannittava kutsumus, seurata Jeesusta perinteisen pyhan hindumiehen oransseissa vaatteissa. Hanella olisi varmasti mielenkiintoisia nakokulmia kysymyksiin siita, mika on kulttuuria, mika on uskonnon harjoittamista ja mika on elavaa uskoa.
Muuten takana on kavelylenkkeja. Jotenkin ei ole oikein loytynyt sellaista mukavaa vuorenvalloitusvaihdetta, tuntuu etta isompi osa paivaa haviaa samoja lahireitteja edestakaisin ravatessa. Yksi laadukas vesiputous on tullut tsekattua, siina oli sateenkaari ja siina pystyi kaymaan kylmassa suihkussa ja sen takaa saattoi kavella. Lisaa tuommoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti