Intia, Sveitsi ja Jumalan valtakunta

Viimeinen taysi paiva Varanasissa. Jotenkin tuntuu etta alyttoman iso osa paivista on mennyt syodessa. Se etta loytaa ravintolan, odottaa ruuan tuloa ja lopulta syo, ja toistaa taan pari kertaa paivassa, tuntuu vievan hurjasti aikaa. Lampotila vie suurimmat mehut ja valilla pitaa ottaa paivaunia, joten jotenkin keskimaarin paiva katoaa nopeasti.

Nayttaa silta etta kauden loppu seuraa meita pitkin Intiaa, aina kun tulemme jonnekin, on kausi loppumassa ja paikka tyhjentymassa. Taalla nakee kylla turisteja edelleen, mutta ilmeisesti porukkaa on ollut paljon enemman talvemmalla. Hieman on valilla keskusteltu muiden kanssa mutta tuntuu etta kristillisen ashramin jengin kanssa vietetyt paivat ovat olleet tarkeimpia. Siellakaan ei ole nyt paljoa porukkaa, mutta on ollut positiivista kuulla, etta siella on talvemmalla kymmenia ihmisia raamattumeditaatiohetkissa ja sunnuntaisilla yhteisolounailla, ja matkaajat tuovat sinne kavereitaan kaytyaan siella.

Pohdittiin eilen Jennin kanssa mika saa ihmiset tulemaan. Suurin osa jengia on kuitenkin itamaiseen hengellisyyteen kallellaan olevia tyyppeja, tai sitten agnostisia matkaajia tai Intiassa tyoskentelevia imisia, kun taas ashram on selkeasti kristillinen paikka. Menimme eilen syomaan yhteisolounaan jalkeen (lounaassa vierahti viisi tuntia) eraan kansainvalisen koulun opettajan kanssa, joka sanoi, etta vaikka han ei ollut kristitty, han tykkasi porukasta, ja sanoi etta kun han oli huomannut etta kaikki hanen ennakkoluulonsa kristityista eivat pitaneetkaan paikkansa, ashram tuntui luontevalta paikalta jossa voi keskustella hengellisista asioista (tai kaikesta muustakin). Han viela otti esimerkiksi keskustelun jossa yksi kristitty oli kertonut etta uskoo etta ihmiset joutuvat helvettiin jos eivat valitse Jeesusta, ja sanoi etta vaikka olikin vahvasti eri mielta, niin kun sama henkilo kysyi muilta keskustelun osapuolilta mita he ajattelevat, niin keskustelu oli kuulemma hyva.

Jotenkin tallaisen ilmapiirin luominen olisi varmasti aarettoman tarkeaa dialogin kannalta. Ei niinkaan se etta leikitaan etta kaikki on samaa mielta, vaan se etta ollaan valmiita kohtaamaan vaikka oltaisiin vahvastikin eri mielta. Ja rakkaudellinen ilmapiiri ei siis ilmeisesti vaadi sita etta hyllysta loytyy kaikkien uskontojen pyhat kirjat, vaan paikka voi olla kristillinen selkeasti ja silti valittaa sellaista avoimuutta etta ihmiset eivat ahdistu. Varmasti Jumalalla taytyy olla sormensa pelissa etta tallainen yhtalo on toimiva. Jos jokainen meista osaisi rakastaa ihmisia Jumalan rakkaudella, osaisimme varmasti esittaa nekin asiat joista olemme eri mielta kunnioittavasti ja sellaisella hetkella joka rakentaa kuulijaansa eika riko. Saali ettei ehdi enaa pidemmaksi aikaa jaada hengaamaan tanne, ashramin tyypeilta olisi varmasti paljon opittavaa.

Oli hauska yksityiskohta etta ashramin vetajapariskunta mainitsi yhdeksi esikuvakseen L'Abri-yhteison Sveitsissa, jossa olin asumassa ja opiskelemassa edellisen syksyn. L'Abri todellakin alkoi paikkana jonne ilmeisesti juuri sekalaiset matkustajat loysivat tiensa kaverien suositusten perusteella. Nykyaan paikka on sen verran tunnettu etta nayttaisi etta monet tulevat nimenomaisesti sinne, eika satunnaisia matkaajia ole enaa niin paljon kuin joskus 50 vuotta sitten kun homma alkoi. Mutta L'Abrin ollessa nimenomaan alylliselle pohdinnalle omistautunut yhteiso, ashram taalla pyrkii olemaan kokonaisvaltaisempi. Uskon etta tama on erittain viisas ratkaisu, mutta pieni kirjahylly toi kylla mieleen L'Abrin kirjaston, se oli hauska.

Eli, on ollut hienoa nahda tallainen porukka ja heidan tyonsa taalla, mutta kohta on taas matkan jatkaminen edessa. Tarkoitus on katsella vahan lapi Delhin seudun nahtavyyksia. Tuntuu vahan rankalta lahtea taas matkaan, toivottavasti voimat riittavat. Rukoilkaa jooko etta Jennin flunssa hellittaisi, taalla kun on muutenkin vahan vaativat olosuhteet niin pienikin sairaus tekee olosta aika lailla tukalampaa.