Sitten lopulta pohjoisempana, Varanasissa. Kollamista oli sellainen 3200 km suunnilleen tanne, ja se etta saimme junaliput suurimmaksi osaksi matkaa varattua lyhyella varoitusajalla oli melkoinen rukousvastaus. Lahdimme sunnuntaina paivalla Kollamista, sitten tulimme aamulla Bangaloreen, pyorimme siella paivan, sitten yojuna Hospetiin ja sielta Hampiin, jossa vietimme kaksi turistipaivaa (ja yhden yon muualla kuin tien paalla!) sitten yobussi Hyderabadiin ja sielta viela yksi 28 tunnin junamatka Varanasiin. Tanne tulimme eilen iltapaivalla. Kunto alkoi olla jo aika heikko, kun unet oli jo pitkaan olleet mita sattuu - oltiin molemmat vahan kipeita ja silleen, mutta nyt alkaa taas hiljalleen helpottaa. Joskin saa tuntuu hullun kuumalta taalla, netti sanoo etta 40 astetta plussaa. Netti myos sanoo etta "kuumassa" etelassa on jotain 30 astetta. En ymmarra.
Amritapurin jalkeen ei taas ole ollut kauheasti keskusteluita, lahinna vaan reissausta. Hampi jossa pysahdyimme oli mielenkiintoinen paikka, siella oli ollut joku festivaali kun tulimme, joten yhden paatemppelin edessa oli tyyliin kymmenen metria korkea jumalavaunu, jota porukka oli kuulemma vetanyt edes takaisin paakatua. Vaikka tulomme aikaan tilanne oli jo rauhallisempi, oli kuitenkin aika sellainen kaoottinen ja varikas Intia-fiilis, mika oli ihan hienoa, joskin myos ajoittain rankkaa. Kaikki festivaaleille tulleet kylalaiset tykkasivat kysya nimiamme englanniksi, johon alkoi menna hermot totaalisesti kun kysymys oli esitetty tarpeeksi monta kertaa, ja pyynto poseerata heidan kanssaan valokuvissa.
Muuten Hampissa oi hauskaa luontoa, kivenlohkareista koostuvia vuoria, joki, jonka ylittaminen oli aina yhta hankalaa venetaksin satunnaisen kayttaytyimisen takia, ja paljon vanhoja temppelinraunioita, joista varsinkin yhdessa oli aika komeita kivikaiverruksia. Oli kuitenkin vahan vaikea tilanne yrittaa tutustua ison paikkaan kun veto oli poissa ja pieni matkaflunssa paalla ja aurinko varsin lammin.
Varanasin junassa oli jo pieni epatoivo paalla kun kaikki paikat alkoivat tuntua niin kuumilta ettei mihinkaan oikein tehnyt mieli koskea, ja makuuvaunun sangyn saa avattua vasta illalla. Pahimmalla hetkella tuli kuitenkin valtava pilvi, kylmaa tuulta ja lopulta vahan sadetta, joka pelasti tilanteen. Se oli mahtavaa.
Varanasissa vaeltelimme sitten ahtaita kujia vaistellen lehmia, hautajaissaattueita ja huumeidenmyyjia. Mahtava tunne kun tietaa etta nyt emme ainakaan ihan heti ole jatkamassa matkaa, niin ei tarvitse olla sellainen lahtopaniikki paalla. Taalla vaikuttaisi olevan myos paljon lansimaisia ihmisia, myos henkisia etsijoita, koska yhtena hindujen pyhimmista kaupungeista tama tunnetaan etsijoiden keskuudessa voimallisena paikkana. Tosin on taas tullut muistutetuksi siita etta Jumala ei valttamatta ole taysin alisteinen sille uskontodialogiaspektille tasta matkasta, ainakin viime aikoine tuntuu etta teemana on ollut enemman lepaaminen tai sen puute ja vaikeus. Mutta katsotaan loytyyko Varanasista lepoa tai dialogia toi jotain muuta.
Ainakin jo vuorokauden perusteella taalta loytyy legendaarisia ahtaita kujia, joissa on outoa porukkaa, sadhuja, kauppiaita, lehmia, vuohia, koiria, monenlaista kummallista kojua, pikkutemppeleita, kuluneita asioita, nettikoppeja, rikkinaisia taloja, kannykkaoperaattorimainoksia ja viimeisenkin suuntavaiston kadottava vaikutus. Ja seuraavat kymmenen paivaa auringonpaistetta netin mukaan, voi tuska. Huomenna ilmeisesti paastaan viettamaan paasiaista yhteen kristittyyn ashramiin, se tuntuu hyvalta. Ganga-joki ei nayta niin likaiselta kuin se Lonely Planetin mukaan on, joskaan ei myoskaan niin puhtaalta kuin se hindujen mukaan on. Rukoilettehan johdatusta, ettei itse yritettaisi pakottaa sellaista tapahtumaan minka aika ei ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti